Koirat kulkivat ensin teitä pitkin pääsääntöisesti Riesan johtaessa ja Ruskan peesaillessa. Jossain vaiheessa sitten poikettiin nurmikolle ja kun vain seurasin heidän perässään, katsoivat he ihmeissään taakseen, kuin kysyen: "Oikeastikko? Voidaanko me mennä tänne?"
Riesa olisi kulkenut hyvinkin reippaasti eteenpäin, mutta Ruskalle tuntui olevan tärkeintä jänisten papanoiden löytäminen ja syöminen.
Kiersimme siis puutarhaa ympäri ja juuri kuin portti häämötti ja ajattelin koirien jo suuntaavan kohti kotia, kaarsimmekin edellisestä risteyksestä yllättäen oikealla ja matka jatkui uudelle kierrokselle omia jälkiä pitkin.
40 minuutin pyörimisen jälkeen ohjasin kaverukset kotia kohti, sillä jos en olisi näin tehnyt, olisimme siellä varmaan vieläkin, niin mukavia hajuja sieltä tuntui löytyvän.:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti