Sää oli harmaa ja sateinen, mutta aika tyyni. Meitä sade ei häirinnyt, mutta maalissa odottelevia kävi sääliksi.
Etsittävä jälki oli reilut puoli tuntia vanha. Siinä oli yksi kulma ja pituutta sillä oli noin 400m.
Alussa Ruska touhotteli tapansa mukaan kaikkea muutakin kuin itse jäljestystä. Heinikossa vipeltävät pienet eläimet saivat osaksensa ajoittaisen huomion.
Alun tohelluksen jälkeen Ruska kuitenkin omatoimisesti jatkoi työskentelyä jäljellä.
Tästä eteenpäin etsintä sujui erittäin mallikkaasti aina loppumetreille saakka. Maalikoira näkyi jo, kun Ruska noin 20 m ennen kuin olisi itse nähnyt maalikoiran, kaartoi äkisti vasemmalle (päinvastaiseen suuntaan, missä etsittävä olisi ollut). Tai ehkä Ruska jo tiesikin missä maalikoira on, vaikka ei sitä näkyvästi ilmaissutkaan ja päätti lopettaa etsinnän ja siirtyä hauskanpitoon.
Tämän jälkeen etsintä siis vaihtui pienien vipeltäjien metsästykseksi.
Näin ollen emme siis ensi yrittämällä läpäisseet alkeiskurssin loppukoetta.
Päällimmäinen tunne oli pettymys. Ruska osaa ja tietää kyllä mitä etsinnässä odotetaan. Hyvän työskentelyn jälkeen en todellakaan osannut odottaa tälläistä loppua.
Päivän myötä pettymys kuitenkin haihtui. Meillä on uusi yritys kahden viikon kuluttua. Mikäli emme silloinkaan onnistu, täytyy vain jatkaa harjoittelua. Ja jos harjoittelusta huolimatta emme onnistu, täytyy sitten vain keksiä jotain muuta yhteistä kivaa ja todeta ettei tämä sittenkään ollut meidän juttu.
Aina ei vaan voi onnistua. Ei ne virkakoiratkaan aina toimi. Ei yks pieleen mennyt jälkikoe kerro mitään. Jatkaa kannattaa, jos molemmat ja erityisesti Ruska tykkää. Pidetään peukkuja uuteen kokeeseen. Terv. Päivi
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaJoo, kyllä Ruska jäljestää osaa. Tuota maalin merkkaamista ja riittävän lähelle viesmistä pitänee vielä hioa. Ja ei me vielä olla hanskoja tiskiin heitetty, sen verran paljon Ruska noista nenähommista tykkää.
Poista